Suomessa vietettiin viime vuoden lokakuussa ensimmäistä kertaa kansainvälistä ihmisarvon päivää. Sain itsekin mahdollisuuden osallistua Global Dignity -järjestön järjestämään tilaisuuteen, jossa puhuivat mm. arkkipiispa Desmond Tutu, Norjan kruununprinssi Haakon, presidentti Martti Ahtisaari ja filosofi Pekka Himanen. Puhujilla oli yhteinen missio herättää meissä kaikissa ymmärrys ihmisarvosta ja itsekunnioituksesta, korvaamattomasta arvokkaan elämän perustasta.
Kun minut 22.10.2011 nimettiin virallisesti presidenttiehdokkaaksi, totesin puheessani:
”Ihmisarvon sanomaan kannattaa pysähtyä. Jokainen ihminen ansaitsee henkilökohtaisen kunnioituksen ja ystävällisen kohtelun. Meillä on myös pidetty muunlaisia puheita. Pahoilla sanoilla on huono ominaisuus kertaantua, pannaan vielä pahemmaksi jotta kuuluu, ja lopputulos on paljon pahempi, kuin kukaan alun perin tarkoitti. Nyt presidentinvaalien keskustelut antavat hyvän tilaisuuden asettaa selvät rajat äärimielipiteille pitäen mielissä vaikkapa tuon ihmisarvon sanoman.”
Viimeistään nyt on noiden rajojen asettaminen on tullut ajankohtaiseksi ja välttämättömäksi. Presidentinvaalit herättävät ihmisissä aina suuria tunteita ja suuret tunteet puolestaan kertovat välittämisestä. Se on kaunis asia ja siihen jokaisella meistä on oikeus. On oikeus puolustaa sitä, minkä oikeaksi katsoo ja mitä sydämessään ja ajatuksissaan arvokkaana pitää.
Samalla meidän pitäisi kuitenkin välittää siten, ettemme samalla loukkaa toisten ihmisten oikeutta välittää. Tätä toivoisin jokaisen mielessään pohtivan. Jo YK:n ihmisoikeuksien julistuksen (1948) 12. artiklan mukaan ”Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta.” Tämän artiklan noudattaminen jos mikä olisi mielestäni todellista suvaitsevaisuutta ja todellista lähimmäisenrakkautta.
Kuten Pekka Himanen on todennut, ”tarvitsemme nyt ajassamme ihmisarvon puolesta seisomista. Yksittäinen ihminen on muutos, yhdessä olemme vallankumous”. Olen täsmälleen samaa mieltä.
Meillä suomalaisilla on kautta historiamme ollut kyky toimia yhdessä sekä sisua, henkeä ja tahtoa mennä yhdessä eteenpäin. Minun mielestäni maata on niin johdettava, että jokainen voi luottaa tulevaan ja ettei kukaan suomalainen koe itseään unohdetuksi tai tarpeettomaksi. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Tästäkin on ihmisarvossa kysymys ja tämän toivoisin meidän kaikkien näinä välittämisen päivinä pitävän kirkkaana mielessä.
