Ihmisarvosta»
Suomessa vietettiin viime vuoden lokakuussa ensimmäistä kertaa kansainvälistä ihmisarvon päivää. Sain itsekin mahdollisuuden osallistua Global Dignity -järjestön järjestämään tilaisuuteen, jossa puhuivat mm. arkkipiispa Desmond Tutu, Norjan kruununprinssi Haakon, presidentti Martti Ahtisaari ja filosofi Pekka Himanen. Puhujilla oli yhteinen missio herättää meissä kaikissa ymmärrys ihmisarvosta ja itsekunnioituksesta, korvaamattomasta arvokkaan elämän perustasta.
Välikiitos»
Vaaliviikonlopun kynnyksellä on aika kiittää jokaista teistä tukijoistani upeasta työstä vaalikampanjassa tähän asti!
Gallup-kiemuraa»
Mielipidetiedusteluilla ei presidenttiä tehdä, mutta voipa niillä yrittää vaikuttaa.
On otettu käyttöön kaksi erilaista tapaa julkaista tulos. Tämä on aiheuttanut väärinkäsityksiä.
Toisessa kerrotaan vain kantansa ilmoittaneiden mielipide, jolloin ehdokkaat saavat kannatusta yhteensä 100 %. Tätä tapaa noudatettiin yksinomaan 2006 presidentinvaalien kyselyissä ja jatkuvasti puoluekannatusmittauksissa.
Toinen ja uusi tapa ilmoittaa tulos on se, että 100 % koostuu kaikista, joilta on kysytty, ja siihen sisältyy säännönmukaisesti 15-25 % ei osaa sanoa -vastauksia.
Tulokset tietysti poikkeavat toisistaan, kaikkien ehdokkaitten kannatus näyttää tietysti suuremmalta, jos EOS- vastauksia ei ole otettu huomioon.
Tämä tarjoaa kuitenkin oivallisen pelikentän. Tehdään uuden laskutavan mukaisia vertailuja edellisiin vaaleihin, joissa tapa oli erilainen. Tai tehdään viikoittain vertailuja eri tavalla tulostettujen tutkimusten välillä. Sillä tavalla löytyy huimia laskuja tai nousuja, miten vain halutaan tulkita.
Kumpikaan tapa ei varmaan ole toistaan parempi, molemmat kertovat kyllä ehdokkaiden keskinäisen suhteen oikein. Mutta sekavertailu näyttää kyllä hämmentävän, ei ainoastaan yleisön, vaan muutaman vertailijankin.
Olisi varmaan hyvä yhdenmukaistaa tulosten julkaiseminen tai sitten kertoa molemmat tulokset kaikista tutkimuksista.
Silti, monista mielipidetiedusteluista huolimatta, yhtään ääntä ei ole vielä annettu!
Suomella töissä»
Presidentin missio on mielestäni palvella yhteistä hyvää. Mikä sitten on parasta Suomessa, siinä yhteisessä hyvässämme. Väitän, että Suomi on parhaiten menestynyt maa II maailmansodan jälkeen. Mikä tähän on selityksenä? Ei muuta kuin suomalaisuuden sisin, meidän arvomme ja asenteemme, henki ja tahto, se sisu mennä yhdessä eteenpäin.
Tuttuja matkan varrelta»
Matkan varrelta tulee tuttuja, niin myös kansanedustajan ajalta. Paitsi että tehdään politiikkaa ja edustetaan omaa ryhmää ja puoluetta, sielläkin niin kuin missä tahansa työpaikassa oppii tuntemaan ja kunnioittamaan ihmistä ihmisenä.
Vierasblogissa on tällä viikolla Bjarne Kallis, jonka kanssa kilvoittelimme viime presidentinvaaleissa. Kuusi vuotta sitten hän oli kisan paras puhuja. Bjarne on paljon muutakin, Kristillisen Liiton (nyk. Kristillisdemokraatit) ex-puheenjohtaja ja pitkäaikainen kansanedustaja, joka tunnetaan erityisesti talouspolitiikan taitajana ja karismaattisena esiintyjänä. Kyvyt ovat varmaan jalostuneet jo hänen siviiliammatissaan kauppaopiston rehtorina. Nykyisin hän johtaa Kokkolan kaupunginvaltuustoa.
Seuraavaksi tulee sitten Aino Suhola, tunneälyn ja -ilmaisun mestaritar Keski-Suomesta. ”Enkä enää pyydä, että anna minulle, vaan tee minusta”, ”sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan” tai kehotus vanhemmille antaa lapselle ”sylin ja sadun” – ne ovat aitoa Ainoa. Kansanedustajana olimme samassa salissa kahdeksan vuotta, mutta tuntemaan toisemme oikeasti opimme vasta sen jälkeen.
