Vaaka Niinistön eduksi kallistuu erityisesti kokemuksen ja turvallisuuden vuoksi. Niinistöllä on Haavistoa monipuolisempi kokemus nimenomaan Suomen asioiden hoitamisesta sekä täällä kotona että kansainvälisillä areenoilla.

Haaviston työ rauhanvälittäjänä on ollut ansiokasta. Jos nyt valittaisiin rauhanvälittäjää, vaaka kallistuisi Haaviston eduksi. Mutta nyt valitaan Suomen tasavallan presidenttiä. Tähän tehtävään Niinistö on sopivampi ja turvallisempi valinta.

Teen henkilökohtaisen vaaliennusteen näppituntumalla ja vähän tilastoihinkin tukeutuen: Niinistö voittaa, Haavisto on hyvä kakkonen. Suomi siirtyy Halosen tasavallasta Niinistön tasavaltaan.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Haaviston takamatka ( – 18,2 %-yksikköä) on hieman pienempi kuin Niinistön takamatka ( – 22,2 % -yksikköä) kuusi vuotta sitten. Ja Niinistöhän pääsi aika lähelle lopulta Halosta.

Lisäksi jaossa on nyt enemmän ensimmäiseltä kierrokselta jääneitä ääniä, peräti 44,2 %. Voittaakseen Haaviston olisi saatava niistä noin 70 prosenttia. Helsingin Sanomien mielipidemittaus lupasi Haavistolle 36 prosentin kannatuksen, MTV 37 ja Yle 38.

Tutkimuksen mukaan ratkaisijan paikalla ovat Soinin ja Väyrysen äänestäjät. Heistä vain neljännes näyttäisi äänestävän Haavistoa, joten Niinistön voitto näyttää selvältä.

Loppukirissä usein haastajan asema vahvistuu. Kumpi saa joukot paremmin liikkeelle vaalipäivänä? Jos Haavistolle käy hyvin, hänen ääniosuutensa nousee yli 40 prosentin.

Demarien pitkä valtakausi nyt joka tapauksessa päättyy. Paljon on arvioitu sitä, hyötyvätkö presidentinvaalien voittajat tuloksesta muissa vaaleissa.

Tähän mennessä kaksivaiheisen presidentinvaalin voitoista ei ole uusitun perustuslain aikana ollut muissa vaaleissa demareille hyötyä. Tuskin kokoomuskaan kovin paljon hyötyy, jos Niinistö voittaa.

Suomalaiset vierastavat vallan liiallista keskittämistä. Halosen 12 vuoden presidenttikauden aikana demarit ovat hävinneet kaikki eduskuntavaalit.

Valintani presidentinvaalien ratkaisevalla kierroksella on Sauli Niinistö.

Luotan, että hänellä on halua luotsata myös maaseutumme kasvun ja hyvinvoinnin tielle.

Odotan, että uusi tasavallan presidentti käy taisteluun suomalaisiin hiipivää pelkoa vastaan. Epävarmuus tulevasta, työpaikkojen ulosvirtaus ja huoli hyvinvointivaltion perustan rapautumisesta luovat pelkoa. Uhkakuvia etsitään ja löydetään ulkoa Euroopasta ja kansainvälistymisestä.

Nyt on katsottava peiliin ja ryhdyttävä töihin omia vahvuuksiamme hyödyntäen. Haluan presidentin, joka arvostaa yrittäjyyttä ja tasoittaa nuorten polkua yrittäjän uralle. Pelolla ja arkuudella ei tätä maata ole rakennettu, vaan rohkeudella ja tulevaisuudenuskolla.

Maaseutu, sen ihmiset ja luonnonvarat ovat osa Suomen hyvää tulevaisuutta. Olemme luoneet maailman parhaan kestävän kehityksen mallin ruoantuotantoon ja metsätalouteen. Lähivuosina myös presidentin on puolustettava toimintamalliamme monilla kansainvälisillä areenoilla. Pitkän päälle siitä riittää vientituotteeksi, kun maailma lopullisesti herää kestävän kehityksen haasteisiin.

Maaseudun ihmisillä on tänä päivänä oikeutettu huoli elämisen ja yrittämisen perusedellytyksistä. Ihmiset nääntyvät rikkauksien keskelle, kun maaseutu pursuaa luonnonvaroja, joiden käyttöä voitaisiin kestävästi lisätä. Vihreä kasvu on utopiaa ilman elinvoimaista maaseutua.

Ruokaturva on kestävän kehityksen ja kriisien ehkäisyn tärkeimpiä ulottuvuuksia. Maailman ruoantuotanto on kaksinkertaistava lähivuosikymmeninä. Tasavallan presidentille asia tulee vastaan monessa yhteydessä. Odotan, että hän tekee työtä sen puolesta, että Suomi ja koko Eurooppa voivat lisätä ruoan tuotantoaan ja huolehtia näin globaalista vastuustaan. On syytä muistaa, että ruokaa ei ole ilman maataloutta.

Metsät ovat ihmeellinen luonnonvara. Niiden kasvu ja sitä kautta hiilensidontakyky paranevat käytön myötä. Odotan, että tasavallan presidentti toimii sen eteen, että hakkuita, puun kotimaista käyttöä, vientiä ja investointeja lisätään.

Metsien suojelussa olemme Euroopan johtava maa. Oikeusvaltioon kuuluu, että suojelun perusteet ovat avoimia ja toiminnassa kunnioitetaan omistajan oikeuksia. Presidentin on uskallettava ärähtää, jos oikeusvaltion perusteita loukataan.

Kirjoittaja on MTK:n puheenjohtaja.

kuva: Jaana Kankaanpää

Sauli Niinistö delar vår borgerliga grundsyn, har tillräcklig livserfarenhet, är statsmannamässig, har bred erfarenhet av diplomati och en social förmåga som krävs av en president. Dessutom har han en stark vilja, är pragmatisk, ekonomiskt ansvarsfull och är emot att svenskundervisningen ska bli frivillig i ett tvåspråkigt Finland. Sauli Niinistö värnar också särskilt om barn och ungdomar och lyfter deras utanförskap som en mycket viktig fråga i valrörelsen.

Med sin utbildning som jurist, bakgrund som mångårig riksdagsledamot, riksdagens talman, justitieminister, finansminister, partiordförande, vice president i europeiska investeringsbanken och grundlagsutskottets ordförande är Sauli Niinistö särskilt lämpad för att bli president. Därför stöder vi honom och kommer att lägga våra röster på Sauli Niinistö, Finlands och Ålands nästa president!

Petri Carlsson (M)
Veronica Thörnroos (C)
Danne Sundman (Obs)
Nina Viktorsson (M)
Tony Asumaa (Lib)
Fredrik Lundberg (M)
Fredrik Karlström (Obs)
Annelie Karlberg (M)
Fredrik Lindqvist (M)
Anthonio Salminen (M)
Clas Öfverström (M)
Ulla-Liisa Latvala (M)

Stadsstyrelsens ordförande i Mariehamn 2012-
Lagtingsledamot 2011-

Juuri näin. Suomea ei olisi olemassa ilman yhteisiä ponnisteluja, yhteistä työtä, yhteisesti tunnustettuja arvoja tai tavoitteita. Henkeä.

Maailmassa, jossa yhteisöt ovat pirstaloituneet, identiteetit moniulotteistuneet ja kulttuurit sulautuneet on yksilöllä helposti huutava tarve pyrkiä näkyväksi, erottautua yksilöiden massasta ja suuresta enemmistöstä. Kaupallistuneessa, medioituneessa ja teknologistuneessa maailmassa olemme tottuneita ”tuunaamaan” jokaisen lähellämme olevan asian sellaiseksi, että se parhaiten tyydyttäisi juuri meidän yksilöllisiä tarpeitamme tai näyttäisi juuri siltä, miltä kukin meistä henkilökohtaisesti haluaa.

Yksilölliset palvelut ja tuotteet ovat osa modernia yhteiskuntaa ja ne ovat meille monessakin mielessä hyödyllisiä. Kunkin erityistarpeet pystytään aiempaa syvällisemmin huomioimaan ja kukin tulee otetuksi vastaan omana ainutkertaisena, arvokkaana itsenään.

Entäpä sitten, kun puhutaankin Suomesta, yhteisestä rakkaasta kotimaastamme? Isänmaa ei ole kännykän soittoääni eikä maisema läppärinäytön taustakuvassa. Nämä kukin voi valita kysymättä kenenkään muun mielipidettä, mutta Suomesta meidän tulisi yhdessä viritellä sellainen, jossa kaikilla olisi hyvä.  Siinä ”meidän” nousee väistämättä tärkeämmäksi kuin ”minun”. Ja siinä jos missä kysytään epäitsekkyyttä. Henkilökohtainen hyvä voi usein olla, mutta ei aina ole, kollektiivisen hyvän lähde. Siksi tulevaisuutta tulisi rakentaa palvellen sitä, mikä meidän Suomessamme on yhteistä jaettua hyvää. Tämä on Saulin missio presidenttinä, jos suomalaiset hänet presidentikseen valitsevat.

Saulin Facebook-sivulla kysyttiin 10.1.2012: ”Presidentin tärkein tehtävä on palvella yhteistä suomalaista hyvää. Mikä Sinun mielestäsi on tätä yhteistä hyväämme? Mitkä ovat ne Sinulle tärkeät asiat, joita tiedät muidenkin suomalaisten arvostavan?”

Vastauksia tuli runsaasti. Jokainen niistä erikseen sekä kaikki kommentit yhdessä kertovat omalla tavallaan siitä, että meidän Suomessamme on olemassa viisi miljoonaa minun Suomeani. Ja silti on Suomen ihme yhä edelleen mahdollinen. Tämän eräs vastaajista kiteytti erinomaisesti: ”Toivo. Jos ihmisillä ei ole kuin murehdittavaa, eteenpäin meneminen ei vaan luonnistu. Jos on toivoa, jaksaa vaikka mitä, kun tietää, että kohta se loppuu ja jotain positiivista tapahtuu. Jos tällaisen hengen saa liikkeelle, monia kipeitäkin asioita voidaan tehdä yhteisymmärryksessä, mutta jos toivoa ei ole, kaikki vain puolustavat omia etujaan antamatta periksi toisille.”

Tarvitsemme presidenttiä puolustamaan kansainvälisillä foorumeilla suomalaista maailman vähinten saastuttavaa teollisuutta. Vientiteollisuutemme menestyksen kautta turvataan ja rahoitetaan hyvinvointipalvelumme.

Kansallisesti tarvitsemme unilukkarin herättelemään kulloistakin hallitusta, eduskuntaa sekä työmarkkinaosapuolia teollisuutemme toimintaympäristön ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Yhdellä teollisella työpaikalla rahoitetaan 2 – 5 palvelu- ja julkisensektorin työpaikkaa.

Olen tuntenut Saulin kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän kunnioittaa työmarkkinajärjestelmäämme ja pitää lakko-oikeutta koskemattomana. Erityisellä lämmöllä hän on puhunut ”Metallin mallista” ja sitä kautta yleissitovien sopimusten turvasta niin työtekijöille kuin yrityksille.

Työmies
Perussuomalaiset
Ex-viestintäpäällikkö, Metallityöväen liitto

Hieno mies Haavisto onkin, ei siinä mitään. Arvostan hänen kokemustaan kansainvälisistä sovittelutehtävistä. Hän on ansiokkaasti puhunut yhteiskunnan eriarvoistamista vastaan. Ja samaa sukupuolta olevan puolison kanssa hän antaa esimerkin seksuaalisesta tasa-arvosta, jota lämpimästi kannatan.

Miksi ihmeessä siis Niinistö? Useista syistä. Aloittaa voi vaikka siitä, että kansainvälisissä suhteissa talouskysymykset ovat tulleet yhä tärkeämmiksi, ja niissä Niinistöllä on rautainen kokemus. Hän on viisaasti varoitellut velkaantumisen vaaroista meillä ja muualla, vaikka näillä näkemyksillä ei suosiota liiemmin saakaan.

Se kertoo vastuullisuudesta.

Presidentin ei pidä olla päsmäröivä arvojohtaja, mutta hän voi tehdä tärkeitä avauksia. Opettajana olen pannut merkille hänen perustellun huolensa nuorten syrjäytymisestä. Minua on myös ilahduttanut Niinistön kampanja ahneutta vastaan. Monelta on unohtunut sekin, että hän aikoinaan vastusti varallisuusveron poistamista.

Jospa juuri kokoomustaustainen presidentti olisi uskottavin puhumaan vastuutonta rahavaltaa vastaan ja varakkaiden yhteiskuntavastuun puolesta?

Tärkein syy, miksi haluan Niinistöstä presidentin, on kuitenkin ulko- ja turvallisuupolitiikka. Sitä on Suomessa leimannut merkillinen 1970-lukulainen länsiallergia. Niinistö on koko ajan ollut paras ehdokas tämän epä-älyllisen perinteen katkaisijaksi.

Vaikka Haavisto itse tolkun mies onkin, hänen vihreä taustansa tekee vaikeaksi järkevän puntaroinnin esimerkiksi siitä, kannattaisiko Suomen olla lähes kaikkien muiden EU-maiden tapaan mukana yhteisessä puolustusliitossa. Niinistön kannanotoille tyypillistä on argumentoiva pragmaattisuus, ei ajattelua rampauttava dogmaattisuus – olipa kyse sitten ydinvoimasta tai Natosta.

Puolustusvoimien ylipäällikkönä Haavisto haluaisi pakottaa kaikki naisetkin palvelukseen – armeijaan tai palkattomiin siviilitehtäviin –  ilmeisesti vankeustuomion uhalla kuten miehetkin. Tämä turhaan lyhentäisi työuria ja entisestään heikentäisi nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla. Erikoinen turvallisuuspolitiikkaan liittyvä linjaus, joka kummasti ohitettiin mediassa ainakin vaalien ensimmäisellä kierroksella.

Eli miksi Niinistö? Koska hän on paras ehdokas ainakin sellaiselle liberaalille humanistille, joka odottaa presidentiltä pätevää argumentointia, moniarvoisuutta, suvaitsevuutta, vastuullisia turvallisuuspoliittisia kannanottoja ja vankkaa talousosaamista ja kauppasuhteiden ylläpitoa.

Ja täysisydämistä omistautumista asialleen.

Kun minut 22.10.2011 nimettiin virallisesti presidenttiehdokkaaksi, totesin puheessani:

”Ihmisarvon sanomaan kannattaa pysähtyä. Jokainen ihminen ansaitsee henkilökohtaisen kunnioituksen ja ystävällisen kohtelun. Meillä on myös pidetty muunlaisia puheita. Pahoilla sanoilla on huono ominaisuus kertaantua, pannaan vielä pahemmaksi jotta kuuluu, ja lopputulos on paljon pahempi, kuin kukaan alun perin tarkoitti. Nyt presidentinvaalien keskustelut antavat hyvän tilaisuuden asettaa selvät rajat äärimielipiteille pitäen mielissä vaikkapa tuon ihmisarvon sanoman.”

Viimeistään nyt on noiden rajojen asettaminen on tullut ajankohtaiseksi ja välttämättömäksi. Presidentinvaalit herättävät ihmisissä aina suuria tunteita ja suuret tunteet puolestaan kertovat välittämisestä. Se on kaunis asia ja siihen jokaisella meistä on oikeus. On oikeus puolustaa sitä, minkä oikeaksi katsoo ja mitä sydämessään ja ajatuksissaan arvokkaana pitää.

Samalla meidän pitäisi kuitenkin välittää siten, ettemme samalla loukkaa toisten ihmisten oikeutta välittää. Tätä toivoisin jokaisen mielessään pohtivan. Jo YK:n ihmisoikeuksien julistuksen (1948) 12. artiklan mukaan ”Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta.” Tämän artiklan noudattaminen jos mikä olisi mielestäni todellista suvaitsevaisuutta ja todellista lähimmäisenrakkautta.

Kuten Pekka Himanen on todennut, ”tarvitsemme nyt ajassamme ihmisarvon puolesta seisomista. Yksittäinen ihminen on muutos, yhdessä olemme vallankumous”. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Meillä suomalaisilla on kautta historiamme ollut kyky toimia yhdessä sekä sisua, henkeä ja tahtoa mennä yhdessä eteenpäin. Minun mielestäni maata on niin johdettava, että jokainen voi luottaa tulevaan ja ettei kukaan suomalainen koe itseään unohdetuksi tai tarpeettomaksi. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Tästäkin on ihmisarvossa kysymys ja tämän toivoisin meidän kaikkien näinä välittämisen päivinä pitävän kirkkaana mielessä.

Olen ehkä siinä suhteessa etuoikeutetussa asemassa moniin äänestäjiin verrattuna, että tunnen ehdokkaat monivuotisina työtovereina eduskunta ajaltani. Tämä tausta luo luonnollisesti pohjaa päätökselleni. Me valitsemme presidenttiä, joka on sekä ulkopolitiikan johtaja, että yksi kansakuntamme näkyvimmistä arvojohtajista. Suomen menestyminen maailman kansojen joukossa sekä toisaalta yhteiskuntaamme eteenpäin vievät arvot edellyttävät lujaa, mutta samalla elämän haurauden tunnustavaa johtajuutta. Vuosia Saulin työtä kansakuntamme kannalta merkittävissä eri tehtävissä seuranneena, tiedän hänen arvoperustansa ja pyrkimyksensä tinkimättömään oikeudenmukaisuuteen. Nämä ovat ominaisuuksia, joita mielestäni juuri tällä hetkellä tarvitsemme presidentiltämme, maailman ollessa monenlaisessa taloudellisessa ja poliittisessa myllerryksessä.

Tänä blogin kirjoittamispäivän iltana vietämme täällä Euroopan parlamentissa holokaustin muistotilaisuutta, johon vieraita saapuu eri puolilta Eurooppaa. Nämä Euroopan historian synkimmät luvut puhuttelevat meitä kaikkia, jotka uskomme demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä mielipiteen vapauteen. Yhtenä erityisenä muistoteemana on ruotsalaisen diplomaatin Raoul Wallenbergin syntymän 100-vuotisjuhla. Hän oli rohkea mies, joka pelasti kymmeniä tuhansia ihmisiä natsien miehittämästä Unkarista. Muistot Wallenbergistä osoittavat, ettei tilanteisiin vaikuttamiseen tarvita välttämättä suurta joukkoa, vaan yksi ainoakin rohkeasti toimiva ihminen voi pelastaa monien hengen.

Jotta rikokset ihmisyyttä vastaan eivät missään muodossa toistuisi nykypäivän Euroopassa, tarvitsemme vahvoja, syvälle ihmisyysaatteeseen ja oikeudenmukaisuuteen juurtuneita arvojohtajia, jotka kansakunnan “unilukkarina” puuttuvat epäterveeseen, ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa loukkaavaan kehitykseen. Vaikka holokaustin kohdalla oli kysymys äärimmäisistä asioista, niin sen opetus meille on siinä, että kansakuntien johtajilla tulee olla rohkeutta puolustaa niitä asioita ja arvoja jotka hän tietää ja tuntee oikeaksi — myös pienemmässä mittakaavassa, silloinkin kun kysymys on kansakunnan taloudellisesta kahtiajaosta, ahneudesta tai välinpitämättömyyden aikaansaamasta syrjäytymiskehityksestä.

Tiedän Saulin omaavan esimerkillistä rohkeutta. Tiedän hänen saaneen arvostelua osakseen siitä, että hän on uskaltanut asettua heikommassa asemassa olevien puolelle. Minulle se on kertonut vahvasta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta sekä siitä, että monien vaikeidenkin elämänkokemusten jälkeen Sauli on entistä voimakkaammin sisäistänyt ajatuksen ihmisen elämän ainutkertaisuudesta ja arvokkuudesta. Se tapa, jolla Sauli kirjassaan “Hiljaisten historia” käsittelee pieniä ihmisiä historian voimien ja kohtaloiden sekä ennalta arvaamattomien sattumien armoilla, on hyvin koskettava. Noiden kirjoitusten myötä piirtyy kuva siitä humaanista puolesta Saulia, jonka olen saanut oppia tuntea keskustelujemme pohjalta, mutta joka valitettavan usein halutaan unohtaa ja siirtää syrjään, kun hänen lujaa, mutta herkästi aistivaa johtajuuttaan kuvataan.

Sauli Niinistö on koeteltu ja vahva johtaja. Hänen kokemus- ja koulutustaustansa yhdistettynä vahvaan kansainväliseen osaamiseen ja verkostoihin antaa hänelle parhaat mahdollisuudet hoitaa tasavallan presidentin tehtävää. Minulle presidentti on ennen muuta ulkopolitiikan johtaja, joka omaa vahvat ihmistä ja elämää suojelevat arvot sekä sitoutumisen koko kansakunnan palvelemiseen. Näinä vaikeina aikoina tarvitsemme luotettavan johtajan, jolla on ymmärrys myös taloudesta sekä aktiivisesta yrittäjyydestä elämän asenteena. Siksi olen vakuuttunut siitä, että tänä haastavana aikana tarvitsemme Sauli Niinistön kaltaisen vahvan, sydämen sivistystä omaavan presidentin. Omalta osaltani olen päättänyt äänestää Sauli Niinistön Suomelle töihin, tasavallan presidentin virkaan.

Kirjoittaja on keskustalainen Euroopan parlamentin jäsen.

Niinistö ja Haavisto ovat kumpikin EU-myönteisiä, suvaitsevia ja kansainvälisiä presidenttiehdokkaita. Haaviston vahvuus on YK:n alaisissa rauhan asioissa. Hän jatkaisi Ahtisaaren viitoittamaa hienoa linjaa. Niinistön vahvuus on toisenlainen. Kahden eri hallituksemme valtionvarainministerinä toiminut Niinistö on ollut tärkeällä näköalapaikalla Euroopan investointipankin varapääjohtajana v. 2003-2007. Näitä kokemuksia Suomi tarvitsee tällä hetkellä eniten. Nokian jättämä valtava vaje olisi korvattava uusilla innovaatioilla. Osa löytyy uudesta “vihreästä” teknologiasta. Vahva talouskehitys on tae suomalaiselle hyvinvoinnille, korkeatasoiselle koulutukselle ja vahvalle infrastruktuurille.

Suomessa asuu saman verran ihmisiä kuin Berliinin metropolialueella. Kuitenkin Suomen pieni vanheneva väestö ylläpitää kuntapalveluja pinta-alaltaan Euroopan kuudenneksi suurimmassa maassa. Tämä yhtälö ei parhaassakaan valossa tule kauan kestämään ja vaikeita muutoksia on odotettavissa. Siksi on todella tärkeää luoda nyt ilmapiiri, jossa yrittäjyyttä pienessä ja isossa mittakaavassa kannustetaan ja motivoidaan. Kuluttajia myös tarvitsemme lisää tänne yhä autioituvaan maahamme.

Pienyrittäjänä alalla, joka on riippuvainen eri yritysten mainonnan tarpeesta, huoli huomisesta on suuri. Luottamus talouden kestävyydelle luo työtä ja takaa työpaikkoja. Tarvitsemme nyt vahvan talousosaamista hallitsevan presidentin viemään suomalaisia yrityksiä mukaansa maailmalle! Näkisin myös Saulin ja Jennin vierailevan yhden maailman talousjätin luona, Valkoisessa talossa. Vaikka olen ihmisenä aina ollut taipuvainen idealismiin ja uneksin toisenlaisesta hitaammasta maailmasta, sen aika ei ole tässä vielä. Siksi tällä kertaa luotan Niinistöön enemmän ja annan hänelle ääneni.

Omalta kohdaltani olen ratkaissut asian niin, että minulle ei tuota vaikeuksia äänestää Sauli Niinistöä. Häntä äänestäessäni en koe tukevani kokoomusta, koska näissä vaaleissa on kyse enemmästä kuin yhdestä puolueesta. Nyt käydään presidentinvaalit. Kunta- ja eduskuntavaalit ovat sitten taas eri tilanteita.

Äänestyspäätös täytyy tietysti pystyä perustelemaan itselleen. Minusta Niinistöllä on kaikki seuraavalta tasavallan presidentiltä vaadittavat edellytykset. En käy niitä kaikkia luettelemaan, vaan kiinnitän huomiota muutamaan asiaan.

Ensiksi, olen seurannut, miten hän on nähnyt ehdokkaista kirkkaimmin talouden yhteyden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kysymys ei nykyisin ole vain perinteisestä diplomatiasta ja puolustuspolitiikasta, vaikka toki ne ovat edelleen hyvin tärkeitä. Kun Suomen asemaa todella turvataan, täytyy osata nähdä myös kansainvälinen talous osana valtioiden keskinäisiä suhteita – ja jopa valtapolitiikkaa.

Toiseksi, EU-asiat kuuluvat hallitukselle ja eduskunnalle, mutta perustavaa laatua olevissa ratkaisuissa myös presidentillä on roolinsa. Siitä on hyötyä, että presidentiksi nousee henkilö, jolla on sekä poliittista että virkatyön kautta tullutta kokemusta EU-asioista. Viisas hallitus keskustelee tällaisen presidentin kanssa tärkeiden ratkaisujen taustoista ja linjoista.

Kolmanneksi, luotan siihen, että Niinistö tuntee aitoa huolta ja vastuuta kansakunnan sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Se on paitsi arjen vastuuta ja huolenpitoa myös yhteisten palvelujen ja järjestelmien pitämistä kunnossa. Minulla on tuntuma, että Niinistö ei aikaile eikä arkaile, kun hän näkee vakavan yhteiskunnallisen ongelman, johon ei riittävästi puututa. Talousmiehenä hän painottaa samalla, että vain terve talous voi turvata pohjoismaisen mallin säilymisen.

Neljänneksi, tietty turvallisuuden tunne tulee siitä, että Niinistö on kokenut juristi. Hän ei ole vain ”varatuomari Espoosta”, vaan hän on työskennellyt mm.  hovioikeuden tuomarina sekä lakien valmistelijana ja säätäjänä hallituksessa ja eduskunnassa.

Viidentenä, mutta ei vähäisimpänä perusteluna pidän sitä, että Niinistö on osoittautunut vuosien mittaan itsenäiseksi ajattelijaksi. Sekin on presidentille tärkeä ominaisuus. Hän ei ole kenenkään taskussa.

Sellaisen henkilön uskaltaa ja kehtaa lähettää maailmalle, joka ymmärtää kansainvälisten asioiden lisäksi talouden päälle ja joka osaa myös oikeudellisesti valvoa Suomen ja kansalaisten etua. Ja joka myös tekee sen tarvittaessa. Siksi äänestän nyt Sauli Niinistöä.

Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin entinen pääkirjoitustoimittaja.