Kun aikoinaan kerroin kannattavani Sauli Niinistöä presidentiksi, tuttavapiirin reaktio oli jokseenkin tyrmistynyt. Tunnen paljon taiteilijoita ja humanisteja, joiden keskuudessa Haavisto näyttää olevan automaattinen valinta.
Hieno mies Haavisto onkin, ei siinä mitään. Arvostan hänen kokemustaan kansainvälisistä sovittelutehtävistä. Hän on ansiokkaasti puhunut yhteiskunnan eriarvoistamista vastaan. Ja samaa sukupuolta olevan puolison kanssa hän antaa esimerkin seksuaalisesta tasa-arvosta, jota lämpimästi kannatan.
Miksi ihmeessä siis Niinistö? Useista syistä. Aloittaa voi vaikka siitä, että kansainvälisissä suhteissa talouskysymykset ovat tulleet yhä tärkeämmiksi, ja niissä Niinistöllä on rautainen kokemus. Hän on viisaasti varoitellut velkaantumisen vaaroista meillä ja muualla, vaikka näillä näkemyksillä ei suosiota liiemmin saakaan.
Se kertoo vastuullisuudesta.
Presidentin ei pidä olla päsmäröivä arvojohtaja, mutta hän voi tehdä tärkeitä avauksia. Opettajana olen pannut merkille hänen perustellun huolensa nuorten syrjäytymisestä. Minua on myös ilahduttanut Niinistön kampanja ahneutta vastaan. Monelta on unohtunut sekin, että hän aikoinaan vastusti varallisuusveron poistamista.
Jospa juuri kokoomustaustainen presidentti olisi uskottavin puhumaan vastuutonta rahavaltaa vastaan ja varakkaiden yhteiskuntavastuun puolesta?
Tärkein syy, miksi haluan Niinistöstä presidentin, on kuitenkin ulko- ja turvallisuupolitiikka. Sitä on Suomessa leimannut merkillinen 1970-lukulainen länsiallergia. Niinistö on koko ajan ollut paras ehdokas tämän epä-älyllisen perinteen katkaisijaksi.
Vaikka Haavisto itse tolkun mies onkin, hänen vihreä taustansa tekee vaikeaksi järkevän puntaroinnin esimerkiksi siitä, kannattaisiko Suomen olla lähes kaikkien muiden EU-maiden tapaan mukana yhteisessä puolustusliitossa. Niinistön kannanotoille tyypillistä on argumentoiva pragmaattisuus, ei ajattelua rampauttava dogmaattisuus – olipa kyse sitten ydinvoimasta tai Natosta.
Puolustusvoimien ylipäällikkönä Haavisto haluaisi pakottaa kaikki naisetkin palvelukseen – armeijaan tai palkattomiin siviilitehtäviin – ilmeisesti vankeustuomion uhalla kuten miehetkin. Tämä turhaan lyhentäisi työuria ja entisestään heikentäisi nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla. Erikoinen turvallisuuspolitiikkaan liittyvä linjaus, joka kummasti ohitettiin mediassa ainakin vaalien ensimmäisellä kierroksella.
Eli miksi Niinistö? Koska hän on paras ehdokas ainakin sellaiselle liberaalille humanistille, joka odottaa presidentiltä pätevää argumentointia, moniarvoisuutta, suvaitsevuutta, vastuullisia turvallisuuspoliittisia kannanottoja ja vankkaa talousosaamista ja kauppasuhteiden ylläpitoa.
Ja täysisydämistä omistautumista asialleen.
