Olen miettinyt, mitä tapahtuu, jos mielipidemittausten lukemat toteutuvat niin, että Paavo Lipponen putoaa presidentinvaalien toiselta kierrokselta. Näin on nyt käynyt. Kysymys kuuluu, mitä tekevät ne sosialidemokraatit, jotka äänestivät Lipposta, mutta eivät saaneet häntä jatkoon.
Omalta kohdaltani olen ratkaissut asian niin, että minulle ei tuota vaikeuksia äänestää Sauli Niinistöä. Häntä äänestäessäni en koe tukevani kokoomusta, koska näissä vaaleissa on kyse enemmästä kuin yhdestä puolueesta. Nyt käydään presidentinvaalit. Kunta- ja eduskuntavaalit ovat sitten taas eri tilanteita.
Äänestyspäätös täytyy tietysti pystyä perustelemaan itselleen. Minusta Niinistöllä on kaikki seuraavalta tasavallan presidentiltä vaadittavat edellytykset. En käy niitä kaikkia luettelemaan, vaan kiinnitän huomiota muutamaan asiaan.
Ensiksi, olen seurannut, miten hän on nähnyt ehdokkaista kirkkaimmin talouden yhteyden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Kysymys ei nykyisin ole vain perinteisestä diplomatiasta ja puolustuspolitiikasta, vaikka toki ne ovat edelleen hyvin tärkeitä. Kun Suomen asemaa todella turvataan, täytyy osata nähdä myös kansainvälinen talous osana valtioiden keskinäisiä suhteita – ja jopa valtapolitiikkaa.
Toiseksi, EU-asiat kuuluvat hallitukselle ja eduskunnalle, mutta perustavaa laatua olevissa ratkaisuissa myös presidentillä on roolinsa. Siitä on hyötyä, että presidentiksi nousee henkilö, jolla on sekä poliittista että virkatyön kautta tullutta kokemusta EU-asioista. Viisas hallitus keskustelee tällaisen presidentin kanssa tärkeiden ratkaisujen taustoista ja linjoista.
Kolmanneksi, luotan siihen, että Niinistö tuntee aitoa huolta ja vastuuta kansakunnan sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Se on paitsi arjen vastuuta ja huolenpitoa myös yhteisten palvelujen ja järjestelmien pitämistä kunnossa. Minulla on tuntuma, että Niinistö ei aikaile eikä arkaile, kun hän näkee vakavan yhteiskunnallisen ongelman, johon ei riittävästi puututa. Talousmiehenä hän painottaa samalla, että vain terve talous voi turvata pohjoismaisen mallin säilymisen.
Neljänneksi, tietty turvallisuuden tunne tulee siitä, että Niinistö on kokenut juristi. Hän ei ole vain ”varatuomari Espoosta”, vaan hän on työskennellyt mm. hovioikeuden tuomarina sekä lakien valmistelijana ja säätäjänä hallituksessa ja eduskunnassa.
Viidentenä, mutta ei vähäisimpänä perusteluna pidän sitä, että Niinistö on osoittautunut vuosien mittaan itsenäiseksi ajattelijaksi. Sekin on presidentille tärkeä ominaisuus. Hän ei ole kenenkään taskussa.
Sellaisen henkilön uskaltaa ja kehtaa lähettää maailmalle, joka ymmärtää kansainvälisten asioiden lisäksi talouden päälle ja joka osaa myös oikeudellisesti valvoa Suomen ja kansalaisten etua. Ja joka myös tekee sen tarvittaessa. Siksi äänestän nyt Sauli Niinistöä.
Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin entinen pääkirjoitustoimittaja.
