Kaikilla ei mene hyvin. Ei maailmassa, eikä edes vauraassa hyvinvointi-Suomessa. Onneksi olemme kuitenkin voittaneet lottovoiton elämän arpajaisissa ja saaneet syntyä Pohjoismaihin. Näinhän asian ilmaisi aikoinaan YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld. Osanamme on elää Suomessa, sivistysvaltiossa, jossa yhteiskunnan ja hyväosaisten velvollisuus on pitää huolta vähempiosaisista. Olen mielihyväkseni huomannut, että tätä huolenpidon velvollisuutta korostaa myös Sauli Niinistö.
Vaimoni ja minä olemme syntyneet sodanajan Suomeen. Meitä on kuljetettu pommien alta evakkoon kahdesti. Lapsuutemme oli aineellisesti niukkaa, mutta henkisesti äärettömän rikasta ja turvallista. Oman perheen ohella hyvää oloa loivat suomalaisten yhteisöllisyys, talkoohenki ja lähimmäisten auttaminen.
Nykyisen yltäkylläisyyden keskellä on syytä muistaa, että saimme apua myös muualta. Olemme niitä pula-ajan lapsia, joita YK:n lastenapujärjestö UNICEF auttoi sodan jälkeen melkein neljä vuotta. Suomen avustaminen alkoi joulukuussa 1947. Tänne tuli elintarvikkeiden lisäksi kalanmaksaöljyä, saippuaa, hammastahnaa, puuvillaa, villaa ja nahkaa kenkien tekemistä varten. Kouluhallituksen tiedon mukaan Suomessa oli tuolloin kaksikymmentätuhatta lasta, jotka eivät voineet mennä talvella kouluun, koska heillä ei ollut kenkiä. UNICEFin kustannuksella rokotettiin yli kolmesataatuhatta lasta tuberkuloosia vastaan.
Lähimmäisestä välittämisen ei tarvitse olla suuri avustus- tai hyväntekeväisyysoperaatio. Arkinen kädenojennus auttaa ja ehkäisee syrjäytymistä.
Itse olen aina viihtynyt seurassa niin koulussa kuin armeijassakin. Meikäläisen ikäpolven parasta nuorisoviihdettä olivat urheiluseurat, minulle Lauritsalan Kisa ja Saimaan Pallo.
Auttamisen kohdekaan ei ole riippuvainen sosiaaliluokista. Armeija oli minulle, urheilijanuorukaiselle, mieluisa ja fyysisesti helppo sosiaalinen kokemus. Minut koulutettiin sissijoukkueenjohtajaksi. Autoin mielelläni muita. Alokastuvassa avustettavani oli iisalmelainen metsuri ja reserviupseerikoulussa helsinkiläinen lääkäri. Muistan hyvällä kumpaakin ja toivon, että tunne on molemminpuolinen.
Rehellisyys ja ahkeruus ovat elämäni kivijalkoja. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että sain tehdä neljänkymmenen vuoden työuran suomalaisen tiedonvälityksen lippulaivassa Yleisradiossa. Sitä ennen koulu- ja opiskeluaikana olin kymmenkunta kesää töissä Kaukaan tehtailla.
Töitä tehtiin oppimisen ja ansiotulojen vuoksi. Työhön liittyvä ahneus ja sen ilmentymä laittomat lakot nousivat esiin eräässä vaalitentissä. Suomessa on toimiva työmarkkinamekanismi, jolla palkansaajien oikeutetut vaatimukset saadaan läpi neuvotteluin. Laittomat lakot eivät siihen kuulu.
Edellä kerrotun nojalla näyttää siltä, että olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa ainakin ahneudesta, liikunnasta, hyvästä toveruudesta ja sosiaalisesta vastuusta.
